Lainarahaa ja pohjakuvia

Kuvat valmistuivatkin hyvissä ajoin, varsinainen takaisku olikin se, ettemme saaneet rakenne- ja perustussuunnitelmia ajoissa. Siis projektin varsinainen aloitus siirtyy pakostakin ensi keväälle. Nyt ei kuitenkaan lannistuta: Meillä on hyvää aikaa raivata tontilta puut, kilpailuttaa kaikki materiaalit sekä tehdä talven aikana mahdollisimman paljon hankintoja. 

Muutaman muutoksen jälkeen olimme lopullisiin kuviin erittäin tyytyväisiä. Arkkitehti oli hyvin toteuttanut toiveemme ja kuunnellut meitä. Ainoa yllätys oli kaavan asettamat rajoitukset, ei tähän olisi itse pystynyt. 

Rakennuslupahakemus allekirjoitettiin tiistaina. Vielä maanantaina pähkäilimme keltaisen sävyjä. Minä kun olisin halunnut valkoisen talon mustalla katolla, mutta kaava ja kaupunki sanoivat toista. Katon tulee olla ruskea ja seinien keltaiset. Siispä päädyimme mustanruskeaan ja ihan vaaleankeltaiseen. Saapa nähdä, meneekö läpi.

Lainan ensimmäinen eräkin on nostettu. Olihan noita laskujakin kertynyt ihan kiitettävästi. Tästä tämä lähtee. Pikkuhiljaa, aavistuksen hitaammin kuin oli alunperin tarkoitus.

Ensimmäinen takaisku?

Maaperätutkimuksen paperit tulivat (ja lasku 950 euroa). Eihän niistä tavallinen tallaaja ymmärrä tuon taivaallista, mutta onneksi mestarille ne olivat suht selvä homma.

Arkkitehti tietenkin tarvitsee tiedot maaperästä ja mies soittelikin toimittavansa paperit huomenissa. Mies kysyi samalla piirustusten aikataulua. Eivät kuulemma ole valmiita ja isoja muutoksiakin arkkitehti on joutunut tekemään. Arkkitehti kertoi, ettei saa kuvia meille tällä viikolla - siis rakennusluvankin hakeminen siirtyy ensi viikkoon tai jopa myöhemmäksi. Huonolla tuurilla käy niin, ettemme ehdi saada rakennuslupaa ennen kaupungin kesälomia ja rakennusaikataulu venähtää. Ja raskaasti.

Ajattele positiivisesti, ajattele positiivisesti.

Tähän asti tapahtunutta

Myimme kerrostaloasuntoamme pitkään ja hartaasti ja muutaman kommelluksenkin kera. Asunto meni viime metreillä kaupaksi - kahden viikon kuluttua muutosta syntyi esikosemme.

Sattuneesta syystä omakotitalon etsimien ei ollut viime syksynä päällimmäisenä mielissämme, mutta vuokra-asuntoon emme olleet aikeissakaan jäädä pitkäksi aikaa. Aloitimme siis etsinnän puhtaalta pöydältä. Ne omakotitalot, jotka olisivat olleet mielenkiintoisia, olivat liian kalliita tai täyden remontin tarpeessa. Remontti ei hirvittänyt, mutta talon lopullinen hinta kylläkin. Remonttiin olisi saanut latoa rahaa niin paljon, että samalla hinnalla olisi rakentanut uuden.

Ja sitä se ajatus sitten lähti.

Haimme kaupungin tarjoamaa tonttia vähän kurillamme ja hiukan yllättyneinä totesimme saaneemme sen. Pienen pähkäilyn jälkeen varasimme tontin, marssimme pankkiin ja kilpailutimme pääsuunnittelijan.

Lainalupaus tuli vapunaattona ja seuraavana maanantaina annoimme arkkitehdille toimeksiannon piirtää kotimme. Kolmea tapaamista myöhemmin odotamme lopullisten kuvien valmistumista tällä viikolla. Sitten kiikutamme ne kaupungille ja toivomme hartaasti, että rakennuslupa heltiää ennen kesälomia. Tavoitteena olisi saada projekti käyntiin jo tänä kesänä.

Arkkitehtitapaamisten välissä olemme pitäneet pari palaveria mestarimme kanssa, tehneet vuokrasopimuksen tontista (tontti on rakennusajan vuokralla, sen jälkeen tontin voi lunastaa itselleen), kirjanneet tontin nimiimme ja hakeneet panttikirjan lainasummalle.

Tontilla taas on tehty maaperätutkimus ja selvitys siitä, saammeko taloomme maalämmön. Kaupungin miehet ovat käyneet merkkaamassa tontin rajat ja naapurin pikkujätkät ovat repineet ne irti. Kaupunki toimii (tässäkin?) asiassa kuin huumeiden välittäjä: Ensimmäinen kerta on ilmainen. Seuraavat merkkauskerrat maksavat 50 euroa per käynti per äijä + matkakulut.

Me olemme siksi käyneet visusti painamassa mieliimme merkatut paikat, kallista leikkiä pikkupojilla. Hauskaa on kuitenkin huomata naapureiden lämmin suhtautuminen. Tänään yksi lähinaapuri huomasi meidät tontilla ja tuli kovin kiinnostuneena jututtamaan.

Viimeksi tänään kävimme siis tontilla mittailemassa talon paikkaa ja päättämässä kaadettavat puut. Tontin mänty ja omenapuut sekä kaksi isoa koivua saavat väistyä. Myös vadelmapensaiden kohtalo näyttää olevan sinetöity. Omenoista en niinkään välitä, mutta vattujen kohtalo kirpaisee.

Tällä hetkellä koko rakennusprojekti roikkuu ilmassa. Tämän viikon lopulla olemme toivottavasti paljon viisaampia.